|
Keskiaikaista raikkaasti
Uli Kontu-Korhonen on aiemmilla levyillään
osoittanut olevansa aikamme parhaita keskiaikaisen musiikin
laulajia. Nyt hän on ottanut askeleen eteenpäin
ja tehnyt levyn ilman Oliphant-yhtyettä. Hän
säestää itseään vienon tunnelmallisesti
dulcimerilla, viisikielisellä kanteleella sekä
kampiliiralla.
Valon lahja –levyn oivana ideana on näyttää
erilaisten laulukulttuureiden läheisyys. Uli Kontu-Korhonen
esittää Hildegard Bingeniläisen lauluja
yhtä raikkaasti ja luontevasti kuin kalevalaista
runonlaulua, inkeriläisiä kansanlauluja ja
suomalaisia virsiä. Esitykset vakuuttavat musiikillisesti
ja tuottavat kuulijassa ahaa-elämyksen.
Veijo Murtomäki, Helsingin Sanomat 15.8.2008
*
Runolaulun vuosisadat
Vanhan musiikin taitaja Uli Kontu-Korhonen on hakeutunut
uudella levyllään eräänlaiseen fantasiamaailmaan.
Hildegard von Bingenin lauluissa hän pyrkii äänitystä
myöten autenttiselta vaikuttavaan keskiaikaiseen
tunnelmaan, niiden rinnalla olevissa kansansävelmissä
on otettu enemmän vapauksia.
Yhdistelmä toimii hyvin ja asettaa Suomen ja Inkerin
vanhat melodiat sekä Hemminki Maskulaisen virsikirjan
laulut hienosti osaksi yleiseurooppalaista historiaa.
Meditatiivinen laulu saa välillä tuekseen
solisti itsensä soittaman sinfonian ja 5-kielisen
kanteleen säestyksen, joka ei kuitenkaan riko vokaaliosuuksien
ylivaltaa.
Kirkas ja linjakkaan yhtenäinen lauluääni
riittääkin mainiosti siirtämään
kuulijan keskiaikaisen kappelin tunnelmaan, jossa abbedissan
poissa ollessa kaikuvat, Hildegard von Bingenin asiasta
mitenkään loukkaantumatta, myös maallisemmat
ja uudemmat sävelmät.
Mikko Nortela, Karjalainen 26.6.2008
*
Hildegard von Bingen (1098-1179), benediktinuernunna,
mystiker, filosof, tonsättare, skriftställare
och naturvetare, var en av medeltidens märktigaste
och mångsidigast begåvade personligheter,
vars rikhaltiga produktion fick förnyad aktualitet
i samband med 900-årsjubileet för 10 år
sedan.
Hildegards musik spränger med sina suggestiva melismer
och sin emotionella laddning så när gregorianikens
ramar och förmedlar på ett gripande sätt
de syner och visioner som låg till grund för
hennes tonkonst.
Uli Kontu-Korhonen – bekant från bl.a.medeltidsensemblen
Oliphant – förmedlar den nogsamt kontrollerade
extasen på ett levande sätt och idén
att kompinera Hildegards sånger med den internationellt
spridda runosånger Kun mun tuttuni tulisi, ingermanländska
fokllväden och ett par nummer från 1605 års
psalmbok är lika spännande som konstruktiv.
Kontu-Korhonen ackompanjerar sig i några stycken
på bl.a.dulcimer och femsträngad kantele
och hennes flexibla och utrycksfulla röst klingar
vackert under Nådendals klosterkyrkas valv.
Mats Liljeroos, Huvudstadsbladet 4.6.2008
*
Uli Kontu-Korhosen ensimmäinen soololevy vie Hildegard
Bingeniläisen keskiaikaiseen mystiikkaan, kalevalaisen
laulun ja inkeriläisten kansanlaulujen maailmaan.
Heleä sopraano piirtää kirkkaita kaaria,
joiden tehoa kanteleen ja sinfonian niukka säestys
korostaa. Tämä musiikki puhuttelee, kunhan
jokapäiväisen melun turruttamat korvat ja
sielu malttavat hiljentyä sitä kuuntelemaan.
Risto Nordell, Kotiliesi 17.6.2008
*
KUN ÄÄNI SOI - VALON LAHJA
… Keskiaikaisen mystikon näyt ja oman kulttuuripiirimme
musiikilliseen kivijalkaan lukeutuvat laulut sopivat
erinomaisesti Ulin kirkkaalle, taipuisalle äänelle.
Kyseessä on kiehtova matka luostarien hämyisissä
tunnelmissa ja ”taivaallisten ilmestysten sointuvasta
harmoniasta” Karjalan ja Inkerin yksinkertaisille
karjamajoille. Esimerkiksi kalevalaisen lyriikan tunnetuin
runo Kun mun tuttuni tulisi ja Hildegardin iki-ihana
O viridissima virga (Oi vihrein ja vehmain oksa) luovat
kauniin sillan yli aika- ja tyylikausien.
Levyn arkaaista tunnelmaa vahvistavat laulajattaren
soittamat kanteleet ja dulcimer. Kyseessä on hieno
ja puhutteleva levy hienolta taiteilijalta.
Erkki Lehtiranta, Minä Olen –lehti 4/2008
*
Sopraano Uli Kontu-Korhonen on vanhaan musiikkiin erikoistunut
laulaja, jota on kuultu mm. keskiaikaiseen musiikkiin
erikoistuneen Oliphantin riveissä. Sooloesiintymisissään
Kontu-Korhonen on viihtynyt Hildegard von Bingenin (1098-1179)
tuotannon rekonstruoinnin parissa. Kontu-Korhonen pitää
von Bingeniä varhaiskeskiajan merkittävimpänä
säveltäjänä. Hildegard oli tiedenainen
ja mystikko, joka työskenteli monien tieteiden
parissa.
Hildegardin seuraksi Kontu-Korhonen on valinnut kalevalaisia
runosävelmiä ja inkerilaisia kansanlauluja
5-kielisen kanteleen säestyksellä. Hemminki
Maskulaisen suomalaisesta virsikirjasta napatut laulut
saavat urkupisteekseen dulcimerin.
Ainakin Hildegardin laulut Kontu-Korhonen pyrkinee havaittavasti
toteuttamaan puhtaaseen kvinttisarjaan perustuvalla
pythagoralaisella virityksellä. Hänen laajasti
resonoivaa laulutyyli tavoittaa hyvin mystikko Hildegardin
visiot.
Markku Viitasaari, Ilkka 12.8.2008
ALKUUN (Kritiikit)
|
|
|
Otteita Oliphant-yhtyeen
arvosteluista
Elämäniloa keskiajalta
Keskiajan saksalainen maallinen musiikki osoittautuu
Oliphant-yhtyeen levyllä todelliseksi elämänilon
runsaudensarveksi. Herkät rakkauslaulut ovat sydäntä
särkevän kauniita, reippaat tanssit vastustamattoman
meneviä. Tekstien rehevyys ja erotiikan-täyteisyys
riemastuttavat. Sopraano Uli Kontu-Korhosen
ja Oliphant-yhtyeen loisteliaat esitykset herättävät
kaukaisen musiikin eloon.
Lauri Kilpiö, Suomen Kuvalehti 23.4.2010
*
”Herz, prich! – Sydän, murru!”
saksalaista keskiaikaista musiikkia
Keskiaikaisen musiikin yhtye Oliphant on viime levyillään
yltänyt komeasti eurooppalaiselle tasolle. Tuorein
levy osoittaa, että myös projekti saksalaisen
perinteen parissa on kannattanut. Ohjelmisto vaihtelee
akateemisesta huumorista kaihoisiin lemmenvalituksiin
ja kansanomaiseen ilveilyyn. Parhaiten kuulijoihin taitavat
vedota eroottisesti vihjailevat rakkauslaulut, joista
sopraano Uli Kontu-Korhonen osaa ottaa
ilon irti.
Kontu-Korhosen ilmeikäs ja laaja-alainen sopraano
soveltuu loistavasti outojen, kaukaisten tekstien elävöittämiseen
ja ymmärrettäväksi tekemiseen. Polyfonisissa
kappaleissa soittimellisempikin laulu saattaisi riittää,
mutta muuten on riemullista kuunnella kypsää,
varmaa ja rohkeaa ilmaisua.
Oliphantin perussointi muodostuu Eira Karlsonin
fiidelin sähinästä, Leif Karlsonin
citolen pelkistetystä näppäilystä
ja Janek Öllerin nokkahuiluista.
Tarvittaessa soitinvalikoima kuitenkin laajenee niin,
että tästäkin levystä muodostuu
paitsi ajallinen myös akustinen löytöretki.
Kare Eskola, Rondo 6/2010
*
Från minnelied till mästersång
Oliphant, vår förträffiga
uttolkare av medeltida musik från när och
fjärran, har i och med senaste konsert- och skivprojektet
Herz, Prich! Grävt djubt i den germanska myllan.
Resustatet är en såväl kulturhistoriskt
som rent musikalikt fascineande resa från minnesångaren
Walther von der Vogelweide (ca 1170-1230)
via skivans centrala gestalt, Oswald von Wolkenstein
(ca 1376-1445), till den av Wagner odödliggjorde
mästersångaren Hans Sachs
(1494-1576), som redan befinner sig mitt uppe i den
blomstrande renässansen.
Favoritgenren för dessa medeltida ”singer-songwriters”
är, liksom i våra dagar, den poetiskt fria
kärlekssånger, minnelieden, som så
småningom utvecklades till den strikt reglade
mästersången. Man växlar mellan en-
och flerstämmiga låtar och även arrangemangen
är föredömligt omväxlande, allt
efter de enormt expressiva, lyriskt reflekterande eller
yvigt gestikulerande, känslosamma och, inte sällan,
humoristiska språk- och tondräkternas specifika
belov.
Gruppens själ är även på denna
deras fjärde platta Uli Kontu-Korhonen,
vars uttryksfulla sopran tyks kunna tänja och böja
sig åt de mest skilda håll beroende på
den för handen liggande stämningen. Som vanligt
när det gäller denna ensemble är hemläxan
synnerligen grundligt gjord och Herr Oliphant, Leif
Karlson, redogör förtjänsfullt
för den historiska bakgrunden i texthäftet.
Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet 21.4.2010
*
Levyarvostelu – Keskiajan pyhä lihallisuus
Joie Fine. Hurskaita truveerilauluja
Suomalainen Oliphant on kirinyt kansainväliselle
huipulle keskiajan yksiäänisen laulumusiikin
esittäjänä. Uusi truveerien hurskaita
lauluja sisältävä levy on musisointinsa
vapaassa kekseliäisyydessä vastustamaton.
Yhtye vaihtelee soitinosuuksia oivallisesti ja ylittää
tuntuvasti ”säestyksen” idean. Soittimet
kietoutuvat mukaillen, jäljitellen ja koristellen
melodiaan, jota esittää vanhan musiikin sopraanoksi
poikkeuksellisen luonnollisesti laulava Uli Korhonen.
Teksteissä lihallisuus ja pyhyys muodostavat modernisti
ajattoman liiton.
Veijo Murtomäki, Helsingin Sanomat, 8.7.2006
*
Joie Fine. Hurskaita truveerilauluja
…Tämän maan ainoa vakavasti otettava
keskiaikaisen musiikin yhtye on Leif Karlsonin runsaat
kymmenen vuotta sitten perustama Oliphant. Yhtyeen tulkinnat
ovat varsin kiehtovia ja tunnelmaltaan intensiivisiä.
Yhtyeen soitinarsenaali on laaja ja siihen kuuluu tusinan
verran erilaisia soittimia, kuten sinfonia, munniharppu,
pommeri, säkkipilli tai skalmeija. Soittimien lisäksi
keskeinen asema yhtyeessä on sen laulajalla, sopraano
Uli Korhosella. Hänen instrumentaalinen äänensä
on teknisesti erittäin hyvin hallinnassa ja mikä
parasta, siinä on kuultavissa lukemattomia eri
värisävyjä ja vivahteita runojen tunnesisällön
mukaan.
Risto Nordell, Uudet levyt, YLE, Radio 1, 22.5.2006
*
Levyarvostelu. Joie Fine.
…Keskiaikaisen musiikin yhtye Oliphantilla ei
Suomessa ole kilpailijoita, mutta nelikko on osannut
kiivetä kansainväliselle tasolle yksinäänkin.
Mielikuvituksekas soitinnus luo joka lauluun väkevän
tunnelman, ja Uli Korhonen laulaa puhtaasti, kevyesti
ja auktoriteetilla.
Oliphant löytää 1200-luvun hurskaista
truveerilauluista monipuolisuutta, joka pitää
nykykuulijan otteessaan.
Kare Eskola, Rondo 9/2006
*
Joie Fine-levyarvostelu
…Oliphant on isossakin mittakaavassa eturivin
esittäjistö. On hämmästyttävää,
miten taidokkaasti ja eläytyen ryhmä teokset
esittää. Truveeritko ne tässä pohjoiselta
Ranskanmaalta heräävät uuteen eloon!
Puhtaudella pesty solisti Uli Korhonen vetää
pitkää kortta, jota pitkin muut kiipeävät
perässä. Vallan verraton ensemble.
Matti Sauramo, Opettaja-lehti 6/2006
*
Vanhassa tavassa vara parempi
Oliphantin konsertit Lohtajan kirkkomusiikkipäivillä
…Uli Korhosen laulu vei kuulijan mukanaan. Luonnollinen,
täysin vapaana virtaileva ääni taipui
loistavasti kuvioihin ilmaisten laulettavaa tekstiä
erinomaisesti. Sama vaivattomuus jatkui läpi molempien
konserttien, äänessä ei ollut havaittavissa
minkäänlaista väsymistä ja eri sävyjen
taitava käyttö sai kuuntelemaan laulua täysin
herpaantumatta. Konsertissa ammattitaito, antaumus,
improvisointi ja muusikkous loistivat.
Markku Hekkala, Keski-Pohjanmaa 24.7.2005
*
Keski-ajan ritarilaulun innostava vapaus
Oliphant on eurooppalaisten keskiaikaisten yhtyeiden
valiota
…Vielä kymmenen vuotta sitten ei olisi uskonut,
että suomalainen yhtye ampaisisi eurooppalaisten
ritarilauluyhtyeiden valioiden joukkoon. Niin on vain
käynyt. Toisella levyllään Oliphant-yhtye
musisoi niin korkeatasoisesti, kekseliäästi
ja oivaltavasti, että sen esiintymistä voi
verrata mihin tahansa nimensä jo aikoja vakiinnuttaneen
keskiaikayhtyeen taitamiseen.
Oliphant musisoi ihastuttavan vapaasti: sitä ei
sido tiukka rytmiikka eikä metriikka, vaan tekstin
painotukset ohjaavat rytmitystä. Lisäksi melodia
muuttaa joka esityskerralla hieman muotoaan, esi- ja
välisoitot irtaantuvat usein improvisaatioissaan
varsinaisesta melodiasta.
Uli Korhosen sopraano soi kirkkaana, taipuisana ja säilyttää
alati kauniin värinsä. Pari soololaulua ilman
soitinten tukea on hyvä testi, jonka Korhonen läpäisee
hienosti. Välillä laulu on lähempänä
lausumista ja näyttelemistä, mikä säväyttää
kokonaisuutta…
Veijo Murtomäki, Helsingin Sanomat, 13.4.2004
*
Kreativa medeltida hits - Sånger av Gace Brulé
Befiad spontanitet
…Ett av Oliphants primära strävanden
har alltid varit att lyfta fram poesin son musikens
mer eller mindre jämbördiga partner och härvidlag
understryks naturligtvis ytterligare sopranen Uli Korhonens
centrala, om än inte på något sätt
allt överskuggande, roll.
Korhonen lever upp till förväntningarna med
en inlevelsefull och nyanserad textning och ett musicerande
som överlag ger känslan av befriad lätthet
och spontanitet. Hon har en imponerande förmåga
att leva sig in i atmosfär som atmosfär, kontext
som kontext, och hon varierar ständigt såväl
vokalfärgen som det emotionella uttrycket…
Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet, 24.3.2004
*
..Unlike some other groups, they are concerned to present
poetry, not just a jolly noise, and sound very impressive.
A lot of responsibility is put on the singer, Uli Korhonen,
but she can stand it; so although I generally prefer
a Thibaut de Champagne and his colleagues performed
more chastely, I can strongly recommend Oliphant's versions.
Clifford Bartlett, Early Music Review, November 2000
*
..Soinnillisesti kokoonpanosta saattoi heti nauttia.
Säkkipillit, fiideli, luuttu, dulcimer ja Uli Korhosen
kirkas sopraano muodostivat yhdessä erikoisen,
arkaaisen ja toisaalta hyvinkin modernin soinnin.
Kaisa Iitti, Helsingin Sanomat, 20.8.2000
ALKUUN (Kritiikit)
|
|
|
Barokin
labyrinteissä -sarjan konsertti
Paraisten kirkossa 29.9.2007
Ride la terra-yhtye: Uli Korhonen, sopraano; Juhani
Listo, sinkki; Pilvi Listo, urut; Mikko Leistola, harppu;
Mikko Multamäki, gamba.
Scheidemann, Schütz, Bassano, Albert, Arcadelt,
Monteverdi
… Uli Korhosen kirkas ja suora ääni
on tähän musiikkiin omiaan. Hänen intonointinsa
tuntuu kasvavan gregorianiikasta ja tässä
kohtaa näemmekin selvän eron hänen ja
esimerkiksi länsimaiseen liediin kasvaneen laulajan
välillä. Molemmat tuottavat samoja, maksimissaan
kaksiatoista sävelluokkia, mutta kulttuurillinen
ero on huima. Tämä kuului etenkin alleluia-tekstissä,
jota Korhonen maisteli ja soinnutteli lukemattomin vivahtein…
Atte Tenkanen, Turun Sanomat 1.10.2007
*
Navetan katolta Galliaan
Konsertti Amis, amis –rakkaani.
Musiikillinen matka keskiajan Eurooppaan
…Uli Korhosen ja Eira Karlsonin monipuoliset taidot
niin laulun kuin keskiaikaisten soittimien parissa hypnotisoivat
Aboa Vetus & Ars Nova –museoon saapuneet kuulijansa
pian unohtamaan, missä hän olikaan….Duon
yhteismusisointi on hioutunut saumattomaksi. Virtuoosisemmissakin
sävellyksissä, joita ohjelmassa edusti rytmikäs
Landinin L’aspecto é qui et lo spirito,
no, duolaulu pysyi täsmällisesti rytmissä
tukinnallisesta vivahteikkuudesta tinkimättä.
Esiintymiseen toi mukavan lisänsä avaran humoristinen
ote.
Atte Tenkanen, Turun Sanomat 16.8.2006
ALKUUN (Kritiikit)
|
|
|
Konsertti Kunniallaisuuden hyvyys
…Turun pieni ortodoksinen kirkko oli täynnä
taianomaista tunnelmaa, kun vibrafonisti Severi Pyysalo
aloitti uudenlaisen yhteistyön vanhaan musiikkiin
perehtyneen sopraano Uli Korhosen kanssa. Pyysalon sovitukset
välillä tukivat Korhosen vokaalilinjoja ja
välillä erkanivat jazzillisesti aivan omiin
harmoniasfääreihinsä. Vibrafoni ja Korhosen
taipuisa sopraano tuottivat raikasta yhteissointia.
Tässä touhussa soi olla yllättävää
kaupallistakin potentiaalia…
Vesa Sirén, Helsingin Sanomat
*
Medeltida vibrafonvibrationer
Konsert i Solennitetssalen, Åbo gammalmusikdagar,
Uli Korhonen, sopran och sinfonia,
Severi Pyysalo, vibrafon
…Uli Korhonen och Severi Pyysalo skapar tillasammans
den mest underbara, enkla folkliga klang som dock fortfarande
innehåller den personliga briljans och skicklighet
de båda musikerna innebar.
…Tack vare Uli Korhonens fantastiska sätt
att förmedla texten i sin avslappande enkla sångstil
förvandlas språket till änglaviskningar
son lätt förtrollar vilken levande själ
som helst. Intet spår av manér träda
här fram, intet spår av tillgjord röst
fick här klinga, utan endast en enkel, färgfylld
vacker sopranröst med en önskan om att få
förmedla en berättelse.
Likaså framför herr Pyysalo sin vana trogen
musiken på ett vis han är vida känd
för. Smakfullt, improviserat dock ofta stillsamt,
dynamiskt klanderfritt. Vibrafonisten m+r utmärkt
i alla förh+llanden och kan fritt röra sig
mellan olika musikstilar utan att n+gonsin snubbla.
Han bakar snillrikt in jazziga motiv och melodislingor
i den medeltida musiksmeten och serverar därefter
en delikat blandning.
San Fröjdö, Åbo Underrättelsen,
4.3.2003
|
|