Bio Levyt Konsertit Näyttämö Kuvat Kritiikit Uutiset Kontakti
 
Soololevy Oliphant-yhtye Muita

 


Praemia lucis -soololevy:


Uli Kontu-Korhonen on paitsi upea sopraano, myös rohkea nainen. Tällä levyllä ja monissa konserteissa hän laittaa itsensä alttiiksi ja rakentaa vahvan kaarroksen aivan yksin, laulaen ja soittaen. Itseluottamukselle on katetta. Kontu-Korhosen ääni soi kirkkaana mutta silti kypsänä kaikissa rekistereissä, ja Hildegard Bingeniläisen lähes ekstaattisiin melodioihin hän tavoittaa näynomaisen varmuuden.

Keskiaikaisia soittimia Kontu-Korhonen on opetellut hyödyntämään tyylikkään vähäeleisesti. Esimerkiksi Cum erubuerint-kappaleen intro dulcimerilla luo karaktäärin mutta ei jää sillä mehustelemaan.

Tyylitaju kuuluu myös tavassa, jolla vanhat virret sekä kalevalainen ja inkeriläinen perinne rinnastuvat vangitsevasti keskiajan eurooppalaiseen kirkkomusiikkiin. Kontu-Korhosen ominaispiirteet, etenkin vanhanaikaisesti liudentuva l-kirjain, tosin käyvät korvaan, jos kansanlauluja kuuntelee kokonaisuudesta irrallaan. Aivan kuin etnoa tulkitsisi latinaa äidinkielenään puhuva nunna.

Kare Eskola, Rondo 8/2008

*


Keskiaikaista raikkaasti

Uli Kontu-Korhonen on aiemmilla levyillään osoittanut olevansa aikamme parhaita keskiaikaisen musiikin laulajia. Nyt hän on ottanut askeleen eteenpäin ja tehnyt levyn ilman Oliphant-yhtyettä. Hän säestää itseään vienon tunnelmallisesti dulcimerilla, viisikielisellä kanteleella sekä kampiliiralla.

Valon lahja –levyn oivana ideana on näyttää erilaisten laulukulttuureiden läheisyys. Uli Kontu-Korhonen esittää Hildegard Bingeniläisen lauluja yhtä raikkaasti ja luontevasti kuin kalevalaista runonlaulua, inkeriläisiä kansanlauluja ja suomalaisia virsiä. Esitykset vakuuttavat musiikillisesti ja tuottavat kuulijassa ahaa-elämyksen.

Veijo Murtomäki, Helsingin Sanomat 15.8.2008


*

Runolaulun vuosisadat

Vanhan musiikin taitaja Uli Kontu-Korhonen on hakeutunut uudella levyllään eräänlaiseen fantasiamaailmaan. Hildegard von Bingenin lauluissa hän pyrkii äänitystä myöten autenttiselta vaikuttavaan keskiaikaiseen tunnelmaan, niiden rinnalla olevissa kansansävelmissä on otettu enemmän vapauksia.

Yhdistelmä toimii hyvin ja asettaa Suomen ja Inkerin vanhat melodiat sekä Hemminki Maskulaisen virsikirjan laulut hienosti osaksi yleiseurooppalaista historiaa. Meditatiivinen laulu saa välillä tuekseen solisti itsensä soittaman sinfonian ja 5-kielisen kanteleen säestyksen, joka ei kuitenkaan riko vokaaliosuuksien ylivaltaa.

Kirkas ja linjakkaan yhtenäinen lauluääni riittääkin mainiosti siirtämään kuulijan keskiaikaisen kappelin tunnelmaan, jossa abbedissan poissa ollessa kaikuvat, Hildegard von Bingenin asiasta mitenkään loukkaantumatta, myös maallisemmat ja uudemmat sävelmät.

Mikko Nortela, Karjalainen 26.6.2008

*

Hildegard von Bingen (1098-1179), benediktinuernunna, mystiker, filosof, tonsättare, skriftställare och naturvetare, var en av medeltidens märktigaste och mångsidigast begåvade personligheter, vars rikhaltiga produktion fick förnyad aktualitet i samband med 900-årsjubileet för 10 år sedan.

Hildegards musik spränger med sina suggestiva melismer och sin emotionella laddning så när gregorianikens ramar och förmedlar på ett gripande sätt de syner och visioner som låg till grund för hennes tonkonst.

Uli Kontu-Korhonen – bekant från bl.a.medeltidsensemblen Oliphant – förmedlar den nogsamt kontrollerade extasen på ett levande sätt och idén att kompinera Hildegards sånger med den internationellt spridda runosånger Kun mun tuttuni tulisi, ingermanländska fokllväden och ett par nummer från 1605 års psalmbok är lika spännande som konstruktiv.

Kontu-Korhonen ackompanjerar sig i några stycken på bl.a.dulcimer och femsträngad kantele och hennes flexibla och utrycksfulla röst klingar vackert under Nådendals klosterkyrkas valv.

Mats Liljeroos, Huvudstadsbladet 4.6.2008

*

Uli Kontu-Korhosen ensimmäinen soololevy vie Hildegard Bingeniläisen keskiaikaiseen mystiikkaan, kalevalaisen laulun ja inkeriläisten kansanlaulujen maailmaan. Heleä sopraano piirtää kirkkaita kaaria, joiden tehoa kanteleen ja sinfonian niukka säestys korostaa. Tämä musiikki puhuttelee, kunhan jokapäiväisen melun turruttamat korvat ja sielu malttavat hiljentyä sitä kuuntelemaan.

Risto Nordell, Kotiliesi 17.6.2008

*

KUN ÄÄNI SOI - VALON LAHJA

… Keskiaikaisen mystikon näyt ja oman kulttuuripiirimme musiikilliseen kivijalkaan lukeutuvat laulut sopivat erinomaisesti Ulin kirkkaalle, taipuisalle äänelle. Kyseessä on kiehtova matka luostarien hämyisissä tunnelmissa ja ”taivaallisten ilmestysten sointuvasta harmoniasta” Karjalan ja Inkerin yksinkertaisille karjamajoille. Esimerkiksi kalevalaisen lyriikan tunnetuin runo Kun mun tuttuni tulisi ja Hildegardin iki-ihana O viridissima virga (Oi vihrein ja vehmain oksa) luovat kauniin sillan yli aika- ja tyylikausien.

Levyn arkaaista tunnelmaa vahvistavat laulajattaren soittamat kanteleet ja dulcimer. Kyseessä on hieno ja puhutteleva levy hienolta taiteilijalta.

Erkki Lehtiranta, Minä Olen –lehti 4/2008

*

Sopraano Uli Kontu-Korhonen on vanhaan musiikkiin erikoistunut laulaja, jota on kuultu mm. keskiaikaiseen musiikkiin erikoistuneen Oliphantin riveissä. Sooloesiintymisissään Kontu-Korhonen on viihtynyt Hildegard von Bingenin (1098-1179) tuotannon rekonstruoinnin parissa. Kontu-Korhonen pitää von Bingeniä varhaiskeskiajan merkittävimpänä säveltäjänä. Hildegard oli tiedenainen ja mystikko, joka työskenteli monien tieteiden parissa.

Hildegardin seuraksi Kontu-Korhonen on valinnut kalevalaisia runosävelmiä ja inkerilaisia kansanlauluja 5-kielisen kanteleen säestyksellä. Hemminki Maskulaisen suomalaisesta virsikirjasta napatut laulut saavat urkupisteekseen dulcimerin.

Ainakin Hildegardin laulut Kontu-Korhonen pyrkinee havaittavasti toteuttamaan puhtaaseen kvinttisarjaan perustuvalla pythagoralaisella virityksellä. Hänen laajasti resonoivaa laulutyyli tavoittaa hyvin mystikko Hildegardin visiot.

Markku Viitasaari, Ilkka 12.8.2008

 

ALKUUN   (Kritiikit)

 

 


Otteita Oliphant-yhtyeen arvosteluista

Elämäniloa keskiajalta

Keskiajan saksalainen maallinen musiikki osoittautuu Oliphant-yhtyeen levyllä todelliseksi elämänilon runsaudensarveksi. Herkät rakkauslaulut ovat sydäntä särkevän kauniita, reippaat tanssit vastustamattoman meneviä. Tekstien rehevyys ja erotiikan-täyteisyys riemastuttavat. Sopraano Uli Kontu-Korhosen ja Oliphant-yhtyeen loisteliaat esitykset herättävät kaukaisen musiikin eloon.

Lauri Kilpiö, Suomen Kuvalehti 23.4.2010

*

”Herz, prich! – Sydän, murru!”
saksalaista keskiaikaista musiikkia

Keskiaikaisen musiikin yhtye Oliphant on viime levyillään yltänyt komeasti eurooppalaiselle tasolle. Tuorein levy osoittaa, että myös projekti saksalaisen perinteen parissa on kannattanut. Ohjelmisto vaihtelee akateemisesta huumorista kaihoisiin lemmenvalituksiin ja kansanomaiseen ilveilyyn. Parhaiten kuulijoihin taitavat vedota eroottisesti vihjailevat rakkauslaulut, joista sopraano Uli Kontu-Korhonen osaa ottaa ilon irti.
Kontu-Korhosen ilmeikäs ja laaja-alainen sopraano soveltuu loistavasti outojen, kaukaisten tekstien elävöittämiseen ja ymmärrettäväksi tekemiseen. Polyfonisissa kappaleissa soittimellisempikin laulu saattaisi riittää, mutta muuten on riemullista kuunnella kypsää, varmaa ja rohkeaa ilmaisua.

Oliphantin perussointi muodostuu Eira Karlsonin fiidelin sähinästä, Leif Karlsonin citolen pelkistetystä näppäilystä ja Janek Öllerin nokkahuiluista. Tarvittaessa soitinvalikoima kuitenkin laajenee niin, että tästäkin levystä muodostuu paitsi ajallinen myös akustinen löytöretki.

Kare Eskola, Rondo 6/2010

*

Från minnelied till mästersång

Oliphant, vår förträffiga uttolkare av medeltida musik från när och fjärran, har i och med senaste konsert- och skivprojektet Herz, Prich! Grävt djubt i den germanska myllan. Resustatet är en såväl kulturhistoriskt som rent musikalikt fascineande resa från minnesångaren Walther von der Vogelweide (ca 1170-1230) via skivans centrala gestalt, Oswald von Wolkenstein (ca 1376-1445), till den av Wagner odödliggjorde mästersångaren Hans Sachs (1494-1576), som redan befinner sig mitt uppe i den blomstrande renässansen.

Favoritgenren för dessa medeltida ”singer-songwriters” är, liksom i våra dagar, den poetiskt fria kärlekssånger, minnelieden, som så småningom utvecklades till den strikt reglade mästersången. Man växlar mellan en- och flerstämmiga låtar och även arrangemangen är föredömligt omväxlande, allt efter de enormt expressiva, lyriskt reflekterande eller yvigt gestikulerande, känslosamma och, inte sällan, humoristiska språk- och tondräkternas specifika belov.

Gruppens själ är även på denna deras fjärde platta Uli Kontu-Korhonen, vars uttryksfulla sopran tyks kunna tänja och böja sig åt de mest skilda håll beroende på den för handen liggande stämningen. Som vanligt när det gäller denna ensemble är hemläxan synnerligen grundligt gjord och Herr Oliphant, Leif Karlson, redogör förtjänsfullt för den historiska bakgrunden i texthäftet.

Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet 21.4.2010

*

Levyarvostelu – Keskiajan pyhä lihallisuus

Joie Fine. Hurskaita truveerilauluja

Suomalainen Oliphant on kirinyt kansainväliselle huipulle keskiajan yksiäänisen laulumusiikin esittäjänä. Uusi truveerien hurskaita lauluja sisältävä levy on musisointinsa vapaassa kekseliäisyydessä vastustamaton.
Yhtye vaihtelee soitinosuuksia oivallisesti ja ylittää tuntuvasti ”säestyksen” idean. Soittimet kietoutuvat mukaillen, jäljitellen ja koristellen melodiaan, jota esittää vanhan musiikin sopraanoksi poikkeuksellisen luonnollisesti laulava Uli Korhonen. Teksteissä lihallisuus ja pyhyys muodostavat modernisti ajattoman liiton.

Veijo Murtomäki, Helsingin Sanomat, 8.7.2006

*

Joie Fine. Hurskaita truveerilauluja

…Tämän maan ainoa vakavasti otettava keskiaikaisen musiikin yhtye on Leif Karlsonin runsaat kymmenen vuotta sitten perustama Oliphant. Yhtyeen tulkinnat ovat varsin kiehtovia ja tunnelmaltaan intensiivisiä. Yhtyeen soitinarsenaali on laaja ja siihen kuuluu tusinan verran erilaisia soittimia, kuten sinfonia, munniharppu, pommeri, säkkipilli tai skalmeija. Soittimien lisäksi keskeinen asema yhtyeessä on sen laulajalla, sopraano Uli Korhosella. Hänen instrumentaalinen äänensä on teknisesti erittäin hyvin hallinnassa ja mikä parasta, siinä on kuultavissa lukemattomia eri värisävyjä ja vivahteita runojen tunnesisällön mukaan.

Risto Nordell, Uudet levyt, YLE, Radio 1, 22.5.2006

*

Levyarvostelu. Joie Fine.

…Keskiaikaisen musiikin yhtye Oliphantilla ei Suomessa ole kilpailijoita, mutta nelikko on osannut kiivetä kansainväliselle tasolle yksinäänkin.

Mielikuvituksekas soitinnus luo joka lauluun väkevän tunnelman, ja Uli Korhonen laulaa puhtaasti, kevyesti ja auktoriteetilla.
Oliphant löytää 1200-luvun hurskaista truveerilauluista monipuolisuutta, joka pitää nykykuulijan otteessaan.

Kare Eskola, Rondo 9/2006

*

Joie Fine-levyarvostelu

…Oliphant on isossakin mittakaavassa eturivin esittäjistö. On hämmästyttävää, miten taidokkaasti ja eläytyen ryhmä teokset esittää. Truveeritko ne tässä pohjoiselta Ranskanmaalta heräävät uuteen eloon! Puhtaudella pesty solisti Uli Korhonen vetää pitkää kortta, jota pitkin muut kiipeävät perässä. Vallan verraton ensemble.

Matti Sauramo, Opettaja-lehti 6/2006

*

Vanhassa tavassa vara parempi
Oliphantin konsertit Lohtajan kirkkomusiikkipäivillä

…Uli Korhosen laulu vei kuulijan mukanaan. Luonnollinen, täysin vapaana virtaileva ääni taipui loistavasti kuvioihin ilmaisten laulettavaa tekstiä erinomaisesti. Sama vaivattomuus jatkui läpi molempien konserttien, äänessä ei ollut havaittavissa minkäänlaista väsymistä ja eri sävyjen taitava käyttö sai kuuntelemaan laulua täysin herpaantumatta. Konsertissa ammattitaito, antaumus, improvisointi ja muusikkous loistivat.

Markku Hekkala, Keski-Pohjanmaa 24.7.2005

*

Keski-ajan ritarilaulun innostava vapaus

Oliphant on eurooppalaisten keskiaikaisten yhtyeiden valiota
…Vielä kymmenen vuotta sitten ei olisi uskonut, että suomalainen yhtye ampaisisi eurooppalaisten ritarilauluyhtyeiden valioiden joukkoon. Niin on vain käynyt. Toisella levyllään Oliphant-yhtye musisoi niin korkeatasoisesti, kekseliäästi ja oivaltavasti, että sen esiintymistä voi verrata mihin tahansa nimensä jo aikoja vakiinnuttaneen keskiaikayhtyeen taitamiseen.

Oliphant musisoi ihastuttavan vapaasti: sitä ei sido tiukka rytmiikka eikä metriikka, vaan tekstin painotukset ohjaavat rytmitystä. Lisäksi melodia muuttaa joka esityskerralla hieman muotoaan, esi- ja välisoitot irtaantuvat usein improvisaatioissaan varsinaisesta melodiasta.
Uli Korhosen sopraano soi kirkkaana, taipuisana ja säilyttää alati kauniin värinsä. Pari soololaulua ilman soitinten tukea on hyvä testi, jonka Korhonen läpäisee hienosti. Välillä laulu on lähempänä lausumista ja näyttelemistä, mikä säväyttää kokonaisuutta…

Veijo Murtomäki, Helsingin Sanomat, 13.4.2004

*

Kreativa medeltida hits - Sånger av Gace Brulé
Befiad spontanitet

…Ett av Oliphants primära strävanden har alltid varit att lyfta fram poesin son musikens mer eller mindre jämbördiga partner och härvidlag understryks naturligtvis ytterligare sopranen Uli Korhonens centrala, om än inte på något sätt allt överskuggande, roll.

Korhonen lever upp till förväntningarna med en inlevelsefull och nyanserad textning och ett musicerande som överlag ger känslan av befriad lätthet och spontanitet. Hon har en imponerande förmåga att leva sig in i atmosfär som atmosfär, kontext som kontext, och hon varierar ständigt såväl vokalfärgen som det emotionella uttrycket…

Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet, 24.3.2004

*

..Unlike some other groups, they are concerned to present poetry, not just a jolly noise, and sound very impressive. A lot of responsibility is put on the singer, Uli Korhonen, but she can stand it; so although I generally prefer a Thibaut de Champagne and his colleagues performed more chastely, I can strongly recommend Oliphant's versions.

Clifford Bartlett, Early Music Review, November 2000

*

..Soinnillisesti kokoonpanosta saattoi heti nauttia. Säkkipillit, fiideli, luuttu, dulcimer ja Uli Korhosen kirkas sopraano muodostivat yhdessä erikoisen, arkaaisen ja toisaalta hyvinkin modernin soinnin.

Kaisa Iitti, Helsingin Sanomat, 20.8.2000

 

ALKUUN  (Kritiikit)

 


Otteita muista arvosteluista:


 

Barokin labyrinteissä -sarjan konsertti
Paraisten kirkossa 29.9.2007

Ride la terra-yhtye: Uli Korhonen, sopraano; Juhani Listo, sinkki; Pilvi Listo, urut; Mikko Leistola, harppu; Mikko Multamäki, gamba.

Scheidemann, Schütz, Bassano, Albert, Arcadelt, Monteverdi

… Uli Korhosen kirkas ja suora ääni on tähän musiikkiin omiaan. Hänen intonointinsa tuntuu kasvavan gregorianiikasta ja tässä kohtaa näemmekin selvän eron hänen ja esimerkiksi länsimaiseen liediin kasvaneen laulajan välillä. Molemmat tuottavat samoja, maksimissaan kaksiatoista sävelluokkia, mutta kulttuurillinen ero on huima. Tämä kuului etenkin alleluia-tekstissä, jota Korhonen maisteli ja soinnutteli lukemattomin vivahtein…

Atte Tenkanen, Turun Sanomat 1.10.2007


*

Navetan katolta Galliaan

Konsertti Amis, amis –rakkaani.
Musiikillinen matka keskiajan Eurooppaan

…Uli Korhosen ja Eira Karlsonin monipuoliset taidot niin laulun kuin keskiaikaisten soittimien parissa hypnotisoivat Aboa Vetus & Ars Nova –museoon saapuneet kuulijansa pian unohtamaan, missä hän olikaan….Duon yhteismusisointi on hioutunut saumattomaksi. Virtuoosisemmissakin sävellyksissä, joita ohjelmassa edusti rytmikäs Landinin L’aspecto é qui et lo spirito, no, duolaulu pysyi täsmällisesti rytmissä tukinnallisesta vivahteikkuudesta tinkimättä. Esiintymiseen toi mukavan lisänsä avaran humoristinen ote.

Atte Tenkanen, Turun Sanomat 16.8.2006

 

ALKUUN   (Kritiikit)

 

Konsertti Kunniallaisuuden hyvyys

…Turun pieni ortodoksinen kirkko oli täynnä taianomaista tunnelmaa, kun vibrafonisti Severi Pyysalo aloitti uudenlaisen yhteistyön vanhaan musiikkiin perehtyneen sopraano Uli Korhosen kanssa. Pyysalon sovitukset välillä tukivat Korhosen vokaalilinjoja ja välillä erkanivat jazzillisesti aivan omiin harmoniasfääreihinsä. Vibrafoni ja Korhosen taipuisa sopraano tuottivat raikasta yhteissointia. Tässä touhussa soi olla yllättävää kaupallistakin potentiaalia…

Vesa Sirén, Helsingin Sanomat

*

Medeltida vibrafonvibrationer

Konsert i Solennitetssalen, Åbo gammalmusikdagar,
Uli Korhonen, sopran och sinfonia,
Severi Pyysalo, vibrafon

…Uli Korhonen och Severi Pyysalo skapar tillasammans den mest underbara, enkla folkliga klang som dock fortfarande innehåller den personliga briljans och skicklighet de båda musikerna innebar.

…Tack vare Uli Korhonens fantastiska sätt att förmedla texten i sin avslappande enkla sångstil förvandlas språket till änglaviskningar son lätt förtrollar vilken levande själ som helst. Intet spår av manér träda här fram, intet spår av tillgjord röst fick här klinga, utan endast en enkel, färgfylld vacker sopranröst med en önskan om att få förmedla en berättelse.

Likaså framför herr Pyysalo sin vana trogen musiken på ett vis han är vida känd för. Smakfullt, improviserat dock ofta stillsamt, dynamiskt klanderfritt. Vibrafonisten m+r utmärkt i alla förh+llanden och kan fritt röra sig mellan olika musikstilar utan att n+gonsin snubbla. Han bakar snillrikt in jazziga motiv och melodislingor i den medeltida musiksmeten och serverar därefter en delikat blandning.

San Fröjdö, Åbo Underrättelsen, 4.3.2003

 

 

www.ulikontukorhonen.com      |      uli () ulikontukorhonen.com     |      tel. +358 (0)44 90 646 92